torstai 30. kesäkuuta 2016

Kohta tonttuja tekemään

Juhannus hujahti ohitse. Aamuissa on jo aavistus loppukesää, ihan pieni, mutta kuitenkin. Kohta alkaa mansikka-aika. Montakohan laatikollista sorrun tänä kesänä ostamaan? Varmasti aika monta, jos hinta vain on passeli. Mustikkasadosta ennustelevat kohtuullista. Marjamaantiede on edelleen hakusessa, joten katsotaan miten niitä päätyy pakkaseen. Ainakaan itikoiden, mäkäräisten ja punkkien syötäväksi ei itse huvita mennä. Toisaalta, ainakin viime kesänä lenkkipolun varrella oleva mustikkametsä oli vajaassa päivässä imuroitu putipuhtaaksi. Kertoivat paikkakunnalla pyörineiden toismaalaisten lauman hyökänneen ikäihmisten suosimalle ja lähellä asutusta olevalle metsätierakkeelle. Hävytöntä sanoisin, jos ei tulkittaisi rasismiksi.

Metsä sinänsä, sitten kun lehdet alkavat kellastua ja kaikki ikävät pikkuotukset ovat saaneet kesänsä päätökseen,  on autuaallinen paikka lenkkeilijälle. Ja sinne sitten taas hakemaan mielenrauhaa ja energiaa, kunhan helteet helpottavat ja öttiäiset häviävät.

Juhannuksen vapaapäivinä vaatehuone ja kaapit raikastuivat ja tulivat järjestellyksi. Hyvä niin. Yksi päivä kului rattoisasti siskon ja hänen miehensä vieraillessa luonani. Hoitelen yhäkin lyhyen rantalenkkimme aikana auringon kärventämiä makkaroita niskassani. Kyllä ne siitä kohta.

Käsityörintamalla olen saanut aikaiseksi lähinnä sellaisia välitöitä. Suunnitelmissa on kyllä aivan asiallisiakin juttuja, mutta ne odottavat sopivaa hetkeä ja rahallista satsausta lankoihin.



 Tämä tyyny on ollut tekeillä ainakin pari vuotta. Väritkin ovat pikkuneitokaisen silloisia lempparivärejä, mutta kelpaa kuulemma vieläkin.




 Jostain hetkellisestä mielijohteesta tein tyynystä tähteeksi jääneestä  suloisen pehmoisesta langasta vastasyntyneen neulesetin ja junasukat. Jos joku joskus tarvitsee. Tiedossa ei kylläkään ole tarvitsijaa, ainakaan lähipiirissä.













 Eräänä iltana etsin  tuulettimen ja avointen ikkunoiden avulla huushollin viileintä paikka ja se löytyi lattialta. Siinä istuskellessa aloin penkoa taas sitä niin usein mainittua jämälankakoria ja sain muutaman kökkösen tuhottua patalapuiksi. Nämäkään eivät kovin paljoa ajattelutoimintaa vaatineet.









Pinterestistä löysin hauskojen sukkasten kuvan. Ohjekin olisi löytynyt, mutta englanninkielinen, ja vaikka kieli jotenkuten taittuukin, on neuleohje omanlaistansa terminologiaa, joten yrityksen ja erehdyksen kautta pelkästään kuvaa katsellen sain kuin sainkin kesäsukkaset aikaiseksi.





Ja kuten huomaatte, ei järin suuria hoksottimia niidenkään tekeminen edes vaatinut. Seuraavista saattaisi tulla jo siistimmän näköiset. Nämä ovat vain harjoituskappaleet.
 



Äkkiseltään aika vaikea näitä on sukiksi edes kuvitella. Ihan mukavat sipsuttimet, vaikka en
                                        itse  ohuista ja hengettömistä villasukista niin välitäkään.

Virkatut pussukatkin ovat nauhoja vaille valmiit, kaikki 48 kappaletta. Joulukuu voi tulla.
Niin ja mitä otsikko tuumailikaan? Tonttuja tekisi mieli tekemään. Kyllä. Ainakin pari eri sorttia on aivan pakko kokeilla. Kunhan löytyy langat juuri niitä oikeita sävyjä, niin sitten lähtee.

Tämä päivä oli melkoista tuskaa. Painostava ja sähköinen sää herättelivät herrojani hereille ja siihen kun lisää päälle vielä työtilan liiallisen kuumuuden ja huonosti  nukuttujen öiden silmätikkuilut, aloin tähytä kalenteria eteenpäin entistä odottavammin.  Aamukampa 515, kalenteripäiviä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti