lauantai 18. kesäkuuta 2016

Sataa laariin!

Ulkona ripsuttelee leppeää kesäsadetta. Tulevana tiistaina on kesäpäivänseisaus. Matka kohti syksyä alkaa!! Noh, älkäähän nyt hermostuko, tämän alkukesän on vain sadellut laariin ja helteetkin ovat vielä edessä jahka heinä- ja elokuulle ehditään. Joskaan en ole pannut tätäkään pahakseni. Helteet saatan pannakin.




 Eilen illalla nuuskuttelin ulkona sateen jälkeen uskomattoman hienolle tuoksuvaa luontoa ja  säpsähdin huomatessani tuijottavani pihavaahterassa istuvaa variksen reuhaketta silmiin. Siinä se jotain sanoakseen kurnutti ja yritin jutella sille, mutta eihän se oikein antautunut juttusille. Jotain asiaa sillä kyllä tuntui olleen. Kovin lempeästi en alkanut lepertelemään, koska muistin lapsuudestani tarinan naapurin poikien kesyttämästä variksesta, josta meinasi tulla maanvaiva. Väistämättä tuli mieleen myös herra Hitchcock.



 Hetken näytti siltä, että poloinen on jotenkin vammautunut, mutta ei onneksi ollut. Tovin päästä se kyllästyi minun typeriin juttuihini ja lentää laahusti suureen mäntyyn lajitovereidensa luokse.




 Äitienpäivän miljoonakellosta on tullut nimensä väärti. Kukkia on ainakin miljoona ( ehkä hieman alle).

Kollega jäi lomalle. Sehän tarkoittaa sitä, että omaan lomaani on aikaa neljä viikkoa. Hienoa. Kaapit kaipaavatkin järjestelyä niin keittiössä kuin makuuhuoneessakin, vaatehuoneesta puhumattakaan, muutamat vaateparret korjaamista, lankakerät neulojaa ja kirjastossa odottaa, sitä itse vielä tietämättä, vino pino kirjoja.  Toki vajaa viikko ensin isää hoitamassa ja toivottavasti rakkaiden omatekemien ja pikkuihmisten kanssa on myös mahdollisuus viettää aikaa. On tunnustettava, että lomaa alkaa jo kaivatakin. Hieman jopa stressiksi meinaa kääntyä tuo tuleva neljän viikon rupeama, jona aikana ei  "pakko tehdä"- asioille ole jakajaa. Mutta eiköhän se siitä, aamu ja päivä kerrallaan, vaikka paineensietokyky on selvästi ( iänkö vai kurjien tautien seurauksena) heikentynyt.

Oxiklorinin tauotus trombosyyttikokeilussa meni hyvin. Nivelkivut eivät ehtineet äityä pahaksi, eivät kyllä trombosyytitkään reagoineet mitenkään. Eli Sjögrenin syndrooman lääkitys jatkuu. Trombosyyttejä on se vakiintunut 30-35 ja sillä on tultava toimeen ( normaalin alaraja siis 150). Nyt sovittiin erikoissairaanhoidon kanssa, että tilanteen kroonistuttua turhan tiheä seuranta ei ole tarpeen. Seuraan itse mahdollisten petekkioiden ilmaantumista. Jos niitä tulee, sitten hakeudun hoitoon. Toivottavasti ei tule, hoitomuodot eivät lääkärin mukaan ole aivan kevyitä.

Mutta herra Fibro on hyväntuulinen. Minkä nyt käy vähän aina "silittelemässä" reisilihaksia iltapäivisin. Sähköisen pöydän ansiosta voin esim. puhelintunnit hoitaa seisten ( lue jalkoja jumpaten) ja se vähän helpottaa. Mutta - tätä en ole sitten sanonut ääneen - ei tuo nykyisenkään työtilan sisäilma ole moitteetonta. Hieno ilmastointi on, mutta työhuone on aamuisin kuin sauna ja tuttu niskajysäri alkaa viimeistään puolilta päivin. Hohhoijaa!



Tämä kaveri ei viihdy kukkapenkissä. Se haluaa olla omissa oloissaan. Kaipaisikohan serkkunsa luokse toiselle puolelle taloa. Siellä samanlainen sininen, mummin pikkumiehen äitienpäiväksi tuoma kukkii toisen "äitienpäiväorvokki mummille", oranssililan vieressä.

Kaikkeen edellä kerrottuun viitaten en pane pahakseni, vaikka aamukampa näyttää lukemaa 527, siis kalenteripäiviä.

P.S. terälehtensä pudottanut vuohenjuuri katselee paljaalla mykiöllään syyttävästi ikkunan takana. Kyllä, siistiä pitäisi penkki.

P.P.S.  Sataa laariin = viljelijöiden vanha viisaus, jonka mukaan  ennen juhannusta tullut sade tekee hyvää viljasadolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti