perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kesän makuja ja villatöppösiä

Ensimmäinen lomaviikko on takana. Työstressi on hävinnyt omille teilleen, tilalla on viipyillyt toinen. Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista tunnetta, syviä mietteitä pitkän elämän mystisyyttä ihmetellen: välillä pieniä kirkkaita hetkiä, hauskoja kaskuja ja hersyvää "läpändeeriä", toisena hetkenä poissa tästä ajasta, jossain oudossa maailmassa, tuntemattoman ahdistuksen piinaamana, välillä vahvasti tepastellen, sitten taas horjuvin askelin, mieli ja voimat kulkevat vuoristorataa, ylös ja alas, viipyvät hetken kummassakin ja yhtä nopeasti tulevat ja menevät.

Liki 600 kilometriä pikitietä rullalle on ensimmäisen viikon saalis. Menomatkan jälkeen niska huuteli hoosiannaa seuraavan yön ja päivän. Auto on hyvä, ilmastoinnin saa mieleisekseen, ei vedä eikä työnnä, enkä mielestäni edes jännitä ajamista, mutta silti. Joku lihaksen ketale ottaa aina nokkiinsa. Mutta Felden-geelillä, Parasetamolilla, Sirdaludilla ja villahuivilla se talttuu. Tulomatkan seurauksista on aikaista sanoa.






Parhaat kesämaut löytyvät mielestäni näistä kahdesta. Metsämansikat ovat keskeltä metsää eli eivät tienvieriltä piskien pissimiä ja vadelmat siskoni puutarhasta. 





Ennen lomaa väsäsin vielä yhdet kesäsukkaset. Lanka on vanhaa, jostain tähteeksi jäänyttä, tähän virkaan oikein sopivaa.

 

 











Nämä toiset eivät sitten ole vähääkään kesäiset. Lankakin harmaata seiskaveikkaa. Jotenkin rupsut niistä tuli. Kuvakin vielä ikävän värinen, ottaa oranssista matosta likaisen sävyn.


 Sukat sinänsä ovat hauskat neulottavat, pelkkä neliö. Oikeasti tuon kärjen kuuluisi olla tonttutossumaisen piippana, mutta omaan jalkaani kokeiltuna se näytti melko hölmöltä, joten käänsin sen sisälle ja sain tylpän kärjen. Ehkä kokokin oli itselleni himpun verran nafti. Joulutossuiksi sopisi piippanamallinenkin, jos kärkeen vielä laittaisi kulkusen. Malli on neuletaituri siskoltani.

Tällä hetkellä paininnassa on pöllölapasia. Yhdestä parista taitaa tulla kyllä aivan jotain muuta. Toinen pöllömalleista oli niin mahdoton neulottava, ettei hermo pidä toista samanlaista lapasparia. Huomasin kauhukseni, ettei minun kirjoneulekäsialani  ylitä matalintakaan hyväksymiskynnystäni. Joskus on sentään ollut hieman parempi, mutta .......sitä enemmän niihin pujotetaan mukaan rakkautta, ainakin, jos saaja/saajat on selvillä.

Stressistä puheenollen, huomasin taas yhden poistuneen itsestään. Aiempina kesinä ja syksyinä olen aina harmitellut, etten edelleenkään, vasta 29 vuotta paikkaseutua asuneena, tunne alueen sienimetsiä, sieniä kun on niin kovasti tehnyt mieli. Nythän ainakin herkkutatteja tuntuvat olevan kaikki metsät kallellaan. Vaan eipäs tarvitse enää stressata sienimetsistäkään, food map ei salli sieniä ollenkaan, ei food map eikä paksusuoleni. Joten sisso, siinäpäs etsitte ja syötte, minä kuolaan vieressä ja nieleskelen tyhjää.


Ensi viikosta on kuulemma ennustettu ennätyshelteistä. Voi hyvä päivä-huoh. Halutaan vuokrata ikiviileä maakellari. Yst. vast. mahd. pik. minulle!





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti