perjantai 5. elokuuta 2016

Liian nätti verkkokassi


Kulunut viikko ja viime viikonloppu hujahtivat nopeasti. Viikonlopuksi sain yhden omatekemän perheen kylään ja vauhtia riitti. Koskaan ei ole postimerkkipiha ollut niin hyvin parturoitu kuin nyt. Kaksi pientä innokasta herrahenkilöä ja yksi neiti koululainen hurjastelivat kilpaa vanhalla kelaleikkurilla. Hienoa jälkeä.






 Olin nähnyt jossain idean vinosti kerrostetusta jälkiruuasta. Yritin matkia, mutta eihän siitä samanveroinen tullut, vähän sinnepäin. Maistui kuitenkin. Valkosuklaalla hyydytettyä vanilja- ja mustikkarahkaa. Massan olisi pitänyt olla selkeästi löysempää, silloin idea olisi onnistunut paremmin. Noh, syödyksi tuli.





 Muun perheen lähtiessä kotimatkalle seurakseni jäi vanhin neitokainen ja maanantaina saimme vieraaksi TätiRakkaan. Tottakai häntäkin piti hemmotella samalla herkulla.







  Leipurimestari TätiRakas leipoi vielä yhtä innokkaan pikkuleipojan kanssa mustikkamuffinsseja, joihin kyytipojaksi tarvittiin, vähän :), hmmm, ihan vähän
 kermavahtoa ja mansikoita. Nekin maistuivat ja niitä riitti tai paremminkin tarkoituksella jemmattiin pakkasen kautta kotiin viemisiksi pikkuveljille, ilman päällysteitä tosin.







 Pian kolmannen luokan aloittava neitokainen on innokas käsityöharrastaja, heppailija ja paljon muuta. Nyt tarvittiin heppaleikkeihin heinien kantamista varten verkkokassi. 




Ilman ohjetta pähkäilin mallia omasta päästäni ja vuorokerroksin sitä yhdessä virkattiin. Lopputulos - auttamatta liian nätti tarkoitukseensa.





Seuraavaksi tähtäsimme oikein rumaan ja heinänkantoon sopivaan kassiin, mutta tuota tuota......









.......ei me siitäkään nyt kamalan rumaa osattu tehdä.
Huoh. Ongelma se on tämäkin.






Parit sipsutinsukkaset olin siinä jossain vaiheessa tekaissut ja nekin löysivät tiensä sopiviin jalkoihin kuin huomaamatta.

Ehkä opin jossain vaiheessa tekemään pohjaosasta riittävän matalan, jolloin lopputulos olisi nätimpi.


 
Äiti ja tytär keekoilevat nyt samanmoisissa kesätöppösissä.





Eilen palautin mummin Rakkaan kotimatkalle, ensin EnoRakkaan luokse ja siitä he jatkoivat sitten pikitien päähän. Koti olikin taas tyhjä ja hiljainen.

Edessä on vielä yksi lomaviikko. Lisää pöllölapasia on ainakin tilauksessa ja katsotaan mitä muuta. Ehkä on hyvä ladata akkuja omissa oloissaan, antaa ajatusten liihotella vuorotellen kunkin omatekemän ja heidän rakkaidensa luona ja pohdiskella elämää. Vain tuo aiemmin esille tuotu erityisherkkyys riivattu piinaa liikaa, jotta ajatuksista pystyisi ainoastaan nauttimaan. Se yrittää tökkiä turhia huolia kummittelemaan mukaan. Mutta elämä on laiffii, sanoi Nykäsen Matti.



        Aamukampa näyttää tänä aamuna lukemaa 479, kalenteripäivää!!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti