sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hiljaisuus on väritön

Kävin pienen kävelylenkin kylän keskustassa. Yhtäkkiä tuli tuulispää, puisteli irti koivujen kellastuneita lehtiä ja heitti ne viuhkana editseni tien yli. Minulle räätälöity näytös, jonka äärelle hiljennyin ihastuksesta. Edes puhelinta en ehtinyt kaivaa esiin kuvatakseni tuon uskomattoman kauniin näytelmän. Minä vain katsoin. Siinä oli jo paljon syksyn värejä.


                           Aamulenkillä on hiljaista. Väritkin ovat vielä yöpiiloissaan.


                              Kunnes lenkin loppupuolella aamun kajo alkaa hehkua
                                                punervana puitten latvoissa.


 Viime viikolla pussillinen lapasia suuntasi mummin Rakkaille eteläiseen Suomeen. Koululaiselle kahdet erilaiset pöllölapaset, toiselle pikku-ukoista toiveen mukaisesti pöllöä ja toinen halusi lapasiin Suomen lipun.


Samaan kyytiin vielä jokaiselle sukkapari samoista sävyistä. Koululaiselle kahdet ja toiset toiveen mukaisina polvimittaiset ja ehdottomasti napit varren koristeeksi. Kaikki muut langat ovat Novitan Nallea, mutta lippulapasten sävyä ei Nallessa löytynyt, joten ne ovat  Novitan seiskaveikkaa.


Kyllä ne syysvärit löytyvät, vaikka vaahteroiden ja koivujen lehdet saavat vielä
                                    juhlallisinta syysasuaan odottaakin.


                                                       Aamukampa      442! 



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti