lauantai 3. syyskuuta 2016

Joulu tuli!

No ehkei aivan sentään vielä, mutta hetken jo tuntui siltä. Tilasin itselleni joululahjakirjat. Ihan totta. Eteen tullutta tarjousta en vain voinut ohittaa.

 

Maarit Tyrkön uudempi Kekkoskirja oli pakko saada. Siinä samalla kylkiäisenä sijoitin muutaman euron Heidi Köngäksen pokkariin "Hertta", joka on kertomus Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon liitosta sodan vuosina. Vielä ei ole ollut aikaa syventyä lukemaan, mutta varmasti ihan kohta. Mihin hemmettiin kaikki aika oikein valuu? Kyl mää niin kauhiast ihmettele niitä ihmisiä, joilla ei ole tekemistä. Minulla aika ei tule koskaan riittämään siihen kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Auta armias, jos joku reissukuume vielä iskisi tähän. Hohhoijaa.


Ja kun joulutunnelmaan on päästy, marssitetaan nyt esiin ensimmäiset tontut, jotka lomallani jokunen ehtoo väsäsin kasaan. Siis korkkitonttuja.
 Huonolla pullotuntemuksella on paha mennä sanomaan, mistä sorttimenteistä tarkemmin ovat peräisin, mutta paksummat ja lyhyemmät ovat mulperopäisiä ja laihemmat suoria korkkeja. Idea on muuten peräisin täältä. Eiköhän näille jotain käyttöä löydy.


Ja koska on syksy, trallallaa-laalaa....on syyyksyyyyyy yyyystääääävääääät -lallallaaa.......niin yksi omenapiirakkakokeilu on pakko esitellä.
Resepti näytti helpolta ja maukkaalta. No helppo se kyllä oli, mutta jotain osasin silti tehdä väärin. Maku on hyvä, mutta koostumus ei. Mikähän lienee.

 Jostain vain ohimennen riipaisin ohjeen mukaan. Valmis voitaikina ( gluteeniton), esipaisto, päälle kinuskikastike ja omenalohkot ja takaisin uuniin. Niiiiii-iiiiin yksinkertainen, mutta...Huoh! Kylkeen kanelilla ja tomusokerilla maustettu Bulgarian jugurtti makeutta tasoittamaan. Ja ei, omena ei sovi vatsalleni, mutta eihän sitä syömättäkään voi jättää :)


Kolme viikkoa on töitä takana loman jälkeen. Ja täytyy myöntää, hieman on hankaluuksia saada otetta. Syytkin tiedän, mutta osan pidän itselläni. Sisäilmaongelmat eivät jätä rauhaan. Nyt ne oikein syöksyivät kimppuun. Oireet ovat ilmiselvät, myös muiden havainnoimat. Kaikki eivät uskalla sanoa ääneen. Minä sanoin ja sanon. Teen parhaillaan työteveyshuoltoa varten oirepäiväkirjaa. Mutta - tuleva ei lupaa hyvää. Työterveyslääkärillä sattui taas huono päivä. Olisiko työmotivaatio ollut hukassa, kamala kateus päällänsä, yleishatutus vai jokinlainen kesäkauden päättäjäisten jalkijäristys, mutta tulinpahan taas loukatuksi. Veemäinen virne naamalla kuunteli asiaani ja alkoi tentata, muistinko lomallani levätä, vai mitä oikein tein ja olinko oikeasti virkistynyt palatessani töihin. Ikään kuin sillä, mitä lomallani tein, olisi jotain vaikutusta siihen, onko työtilani sisätilma terve vai ei.  Tätähän se on.


Melkein kiukuttaa yhtä paljon kuin näitä seinävieren orvokkeja.

Mutta, aamukampa kumartaa tälle aamulle numerot 450 kalenteripäivää. Siitä kun miinustaa viikonloput, arkipyhät ja melkein kahden vuoden vuosiloman, pääsee aika lähelle todellista lähtöjen määrää.







2 kommenttia:

  1. Oi nuo tontut on mahtavia! Oikein harmittaa kun ei ole tullut skumppapullojen korkkeja säästettyä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maija. Tykkään niistä itsekin. Noista korkeista on nykyisin niin paljon kaikenlaisia askarteluvinkkejä, että ihmiset keräävät niitä melko paljon ja niitä on jopa vaikea löytääkin. Omasta takaa ei minulle korkkeja tule, mutta olen saanut niitä.

    VastaaPoista