tiistai 13. syyskuuta 2016

Valoa tunnelissa

Tunnelin päässä kajastaa pieni valo, eikä se  toivottavasti ole vastaan tulevan junan etulyhty. Epätoivoinen tiistai, päänsärkyä, oksettavaa oloa, nivelsärkyjä, huimausta, suussa maistuvaa ratakiskoa ja hapettunutta sähkökaapelia...............antaa olla. 

           Mutta tähän päivään mahtui pieni toivonpilkahduskin.




Otetaan aamukammassa aimo harppaus  eteenpäin. Unohdetaan kalenteri ja siirrytään arkisiin päiviin eli todellisten jäljellä olevien työpäivien lukumäärä tänään on 228!!!!!!!! Jeah!

Yksi kerrallaan ne on kuitenkin nujerrettavissa. Täytyy toivoa, että työpaikan olosuhteet saadaan jotenkin vielä siedettävään kuntoon ja kykenen kunnialla saattamaan lähes 42-vuotisen urani loppuun. Vaikuttaa ainakin, että jotkut tahot alkavat herätä todellisuuteen. Vanha inhottava sanonta tosin väittää, että hitaita ovat herrojen kiireet. Onneksi kunnan teknisen toimen henkilöstöä enempää kuin ilmastoinnin ammattilaisiakaan en kykene suin surminkaan laskemaan herrakööriin.! 



 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti