lauantai 19. marraskuuta 2016

Pysähtyä - nautinto

Nyt voisi taas ihmetellä aikarosvon vierailua, mutta olkoon. Viikot vilistävät ohi, minkäs sille mahtaa.
Kolme viikkoa olen sairasloman jälkeen paarustanut jokaisena arkiaamuna kustannuspaikalle. Kaksi niistä ollut tukossa. Ei, ei ole flunssaa, influenssasta puhumattakaan, mutta nenä, poskipäät, otsa, silmät, keuhkot, kurkunpää .........tiedätte kyllä. Taannoin tehdyt puhallussessiot tai niiden tulokset on työterveyshuolto saanut lasketuksi ja niiden perusteella tuli komento työterveyslääkärin vastaanotolle. Veikkaan, tai enemmänkin pelkään tarjottavan antihistamiinia ja avaavia lääkkeitä. Adenaliini ryöppyää suonistossa jo valmiiksi. Toivon olevani väärässä. Lääkkeethän eivät ole ratkaisu perusongelmaan.  Aamukammassa työaamuja vielä 180.


Mutta ei hätää, ikkunaa on vara pitää auki, vaikka pakkanenkin paukahtelisi. Ranteita ainakaan ei heti palele. Saikulla aikaansaatuja.

Yhtä huiskettahan tämä aika on taas ollut. Pari viikonloppua meni juhlinnan merkeissä. Ensin vietimme pikitien päässä Mummin Prinsessan 5-vuotissynttäreitä Elsa Frozen-teemalla. Sain taas tavata kaikki neljä rakasta omatekemääni ja kaikki viisi rakasta pikkuihmistä samalla kertaa. Ja tietysti ainutlaatuiset omatekemieni valitut. Juhlakalun äiti oli urakoinut sen seitsemät sortit ja miltei kaikki gluteenittomina. Respectiä hänelle.



 Viikko sitten suuntasin toisaalle Isänpäivän merkeissä. Se oli  monin tavoin selkeästi raskaampi reissu, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvä ja rauhallinen olo. Toisaalta myös surullinen. Elämä on julmaa: se riistää ja riisuu pala palalta. Hyvä että menin ja olin. Tunnustan, ettei ajatus ollut paluumatkalla liukkaassa tiessä eikä liikenteessä, mutta selkäytimestä tuleva varovaisuus ja "liikennelukeminen" toivat turvallisesti kotiin. Ja eniten tietysti mukana kulkevat suojelusenkelit.


 
Osuin palaverireissulla naapurikaupungin lankakaupan loppuunmyyntiin ja alekorista ostin pilkkahintaan muutaman kerän aivan iiihahahanaaa lankaa. Ei ehkä aivan tämän päivän trendiä, mutta ihanaa silti. Kuva ei tee ( käsiteltynäkään ;)) oikeutta langalle. Vyötteessä lukee California Rocio. Kaulahuivi siis itselleni, ei nallelle vaikka se yrittää sitä tässä omiakin.

Aikaa sitten esittelin virkkaamiani pussukoita. Nehän valmistuivat ja toimitettu jo saajilleen. Niin kiireissäni senkin homman tein, etten muistanut ottaa kuvaa valmiista pussukoista. Mutta - niitä tuli 48 kappaletta, 24 molempiin pikkuihmisperheisiin. Kylkeen ompelin numerot 1-24 ja pussukan suuaukon reikäriviin pujotin silkkinauhaa. Osaan pussukoista piilotin pieniä tavaroita, osan jätin täytettäväksi perheelle ( siis aikuisille) itselleen. Elikkä, joulukalenterithan niistä tuli.

Yhdet luistinsukat on vielä tilauksessa. Ideoita on taas aivopöhöön asti, mutta onneksi tumpelouteen taipuva taitoni estää kaiken toteuttamisen. Mielikuvissa ne ovatkin paljon kauniimpia.

Sään suhteen olisi yksi toive: sulattaisi nyt kunnolla maat aivan paljaiksi tai sitten antaisi lunta ja pikkupakkasen, jotta ainoita ja siksi arvokkaita luitaan säästeleväkin uskaltaisi aamu-tai iltahämärissä ulkoilemaan.


Ai niin se pysähtyminen ja nautinto. Olin jo monta viikkoa haveillut siivoamisesta. Tänään pääsin vihdoin toteuttamaan haavettani. Pölyjen häätäminen on nautintoa parhaimmillaan, erityisesti se illalla suihkun jälkeen puhtaaseen ja raikkaaseen petiin kellahtaminen. 

Kuulemisiin taas! 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti