sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Syrjäpoluilla

Toinen adventtisunnuntai. Ulkona reipas pakkanen kiristelee hampaitaan. Sisällä on lämminta ja luumusoppa porisee hellalla. Isälle sitä keittelen puurolle särpimeksi.

Takana hieman levoton yö. Kauan elänyt veteraanilähimmäinen vaelteli tutusti makuuhuoneen ja veeseen väliä rolla seiniin ja ovipieliin kolkaten ja kuuntelin toisella korvalla matkan onnistumista. Sängyn jälleen narahdettua viereisessä huoneessa osa aivoistani painui takaisin horrokseen havahtuakseen kohta yskänpuuskaan tai äänekkääseen unihoureiseen yksinpuheluun.

Aamukahville hiipi aamuyön sikeästi nukkunut harmaahapsi.

Olen syrjäpoluilla. En ollessani täällä, istuessani tutun pöydän ääressä vastapäätä taattoistani. Enkä katsellessani ikkunan takana tuttuja angervopensaita milloin kevääseen puhkeamassa, milloin valkoisiin kukkaröyhyihinsä koristautuneena tai kuten nyt, raskaan lumikuorman alla maan puoleen taipuneina.
Olen syrjäpoluilla tämän blogini kanssa. Aikoinaan lupasin seurata kroonisia sairauksiani ja niiden kanssa arjessa selviytymistä ja viimeisten työvuosien tuntemuksia. Onhan tässä niitäkin tullut. Välillä pelkään tilittäneeni liikaakin vali-vali. Tästä on tullut enemmänkin päiväkirjaa, tekemisteni kertomista. Mutta kun sille tielle on lähdetty, jatketaan :)


Taannoin tekemäni ja kuvata unohtamani joulukalenteripussukat viritettyinä toisen saajaperheen seinälle odottamaan avaamista.








 
Jonkinlainen näppitauti minua vaivaa, kun joulun alla on pakko tehdä jotain kahvikakkua, vaikka nuori polvi ei niistä välitä. Itse söisin, vaan kun en jaksa alkaa gluteenittomina  värkätä, eikä se sokerikaan kyllä järin tarpeellista ole.
Punajuurisuklaakakun tein isänpäivän seutuun ja se oli kuin olikin gluteeniton. Ja vielä niin pahuksen hyvää. Ehkä kerron siitä joskus lisää, jos innostun tekemään uudelleen.










Tällä kertaa kakku on kirjaimellisesti Kahvikakku. Mausta en mene takuuseen, mutta ehkä saajasisareni kertoo jahka on maistanut. Kahvin makua pitäisi tulla sekä vahvasta kahvista että kahvijugurtista, joita taikinaan tuli.











Vanhojen lasipurkkien uusiokäyttöä olen jo monta kertaa suunnitellut ja vasta nyt pääsin toteutusasteelle. Pienillä yksinkertaisilla jipoilla purkit muuttuvat lahjapakkauksiksi. Pikkupurkissa aina yhtä ihanaa Geishaa ja isommassa sitruunanmakuisia
muropipareita.












Aamukammassa jäljellä 170 työaamua. Ensi viikko ei kampaa harvenna kuin yhden aamun verran. Maanantaina on ylityövapaa, mutta loppuviikko vuosilomaa, joka on jo huomioitu aamujen määrässä.

Itsenäisyyspäivänä sytytämme taas kynttilät ja muistamme kiitollisina heitä, kenelle kiitos kuuluu.













Hienoa kasvatusta. Paikalliset koulut ovat askarrelleet kiitoskortteja ja -kirjeitä ja posti toimi kuriirina ja toimitti kaikille veteraaneille kiitokset itsenäisestä Suomesta.

Erittäin sympaattista- ja hienoa!!

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti