maanantai 25. heinäkuuta 2016

Pöllölapaset, jotka eivät ole pöllölapaset

Joskus sitä ihminen luulee itsestään liikoja ja ottaa turhan suuria haasteita. Toisaalta ilman haasteita ei synny mitään. Minä otin - taas.

Löysin Pinterestistä hauskat pöllölapaset. Kuvassa ne näyttivät mukavilta ja helpoilta. Ruutupiirros kuviosta näytti....hmmm haasteelliselta, ei ylivoimaiselta. Mutta mutta, toteutus minun kirjoneulekäsialallani oli raastavaa ja lopputulos surkea. Peukalokin reuhottaa miten kuten, idea on, että pöllön kasvot ovat kämmenselän ja pöllön pylly kämmenen puolella. Mutta yksi potentiaalisista lapasten saajista tykästyi niihin ja halusi ne käteen heti tässä ja nyt. Että mitäpä siinä suremaan.




 Toiselle mussukaiselle en edes yrittänyt lähteä kyseistä mallia rustaamaan. Mutta mitäs sitten? Noh, jalkapallofanille lapaset Italian lipun väreissä. Numero kämmenselässä kopioitui hänen sporttilempparipaidastaan. Katsotaan, mitä sanoo sankari.




Toinen pöllökuvio, myös Pinterestistä löytynyt, olikin paljon helpompi, joskin surkea neulekäsialani hyökkää näistäkin silmille aika härskisti. Mutta lahjomaton arvosteluraati hyväksyi ja ihastui, joten mitäpäs tässä muita kuuntelemaan. Ja sitä paitsi, kaikki ovat omastakin mielestä aika hienoja. Niin.



Aamu aukeni tänään sumuisena ja kosteana. Hetken otti kunnes tajuntaan hiipi iloinen yllätys: on maanantai, eikä tarksvärkki huutele perään, ei vielä kolmeen viikkoon. Tänään voin siis tehdä tasan mitä huvittaa. Tai jos ei huvita, olla tekemättä sitäkään.

Siis: kiireettömät aamukaffet, päätös lenkkeilyn välipäivästä, lehtien selailua netistä, ehkä lukemista, ehkä kirjoittamista, ehkä..........hm! Tunne on hieno.


 
 

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kesän makuja ja villatöppösiä

Ensimmäinen lomaviikko on takana. Työstressi on hävinnyt omille teilleen, tilalla on viipyillyt toinen. Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista tunnetta, syviä mietteitä pitkän elämän mystisyyttä ihmetellen: välillä pieniä kirkkaita hetkiä, hauskoja kaskuja ja hersyvää "läpändeeriä", toisena hetkenä poissa tästä ajasta, jossain oudossa maailmassa, tuntemattoman ahdistuksen piinaamana, välillä vahvasti tepastellen, sitten taas horjuvin askelin, mieli ja voimat kulkevat vuoristorataa, ylös ja alas, viipyvät hetken kummassakin ja yhtä nopeasti tulevat ja menevät.

Liki 600 kilometriä pikitietä rullalle on ensimmäisen viikon saalis. Menomatkan jälkeen niska huuteli hoosiannaa seuraavan yön ja päivän. Auto on hyvä, ilmastoinnin saa mieleisekseen, ei vedä eikä työnnä, enkä mielestäni edes jännitä ajamista, mutta silti. Joku lihaksen ketale ottaa aina nokkiinsa. Mutta Felden-geelillä, Parasetamolilla, Sirdaludilla ja villahuivilla se talttuu. Tulomatkan seurauksista on aikaista sanoa.






Parhaat kesämaut löytyvät mielestäni näistä kahdesta. Metsämansikat ovat keskeltä metsää eli eivät tienvieriltä piskien pissimiä ja vadelmat siskoni puutarhasta. 





Ennen lomaa väsäsin vielä yhdet kesäsukkaset. Lanka on vanhaa, jostain tähteeksi jäänyttä, tähän virkaan oikein sopivaa.

 

 











Nämä toiset eivät sitten ole vähääkään kesäiset. Lankakin harmaata seiskaveikkaa. Jotenkin rupsut niistä tuli. Kuvakin vielä ikävän värinen, ottaa oranssista matosta likaisen sävyn.


 Sukat sinänsä ovat hauskat neulottavat, pelkkä neliö. Oikeasti tuon kärjen kuuluisi olla tonttutossumaisen piippana, mutta omaan jalkaani kokeiltuna se näytti melko hölmöltä, joten käänsin sen sisälle ja sain tylpän kärjen. Ehkä kokokin oli itselleni himpun verran nafti. Joulutossuiksi sopisi piippanamallinenkin, jos kärkeen vielä laittaisi kulkusen. Malli on neuletaituri siskoltani.

Tällä hetkellä paininnassa on pöllölapasia. Yhdestä parista taitaa tulla kyllä aivan jotain muuta. Toinen pöllömalleista oli niin mahdoton neulottava, ettei hermo pidä toista samanlaista lapasparia. Huomasin kauhukseni, ettei minun kirjoneulekäsialani  ylitä matalintakaan hyväksymiskynnystäni. Joskus on sentään ollut hieman parempi, mutta .......sitä enemmän niihin pujotetaan mukaan rakkautta, ainakin, jos saaja/saajat on selvillä.

Stressistä puheenollen, huomasin taas yhden poistuneen itsestään. Aiempina kesinä ja syksyinä olen aina harmitellut, etten edelleenkään, vasta 29 vuotta paikkaseutua asuneena, tunne alueen sienimetsiä, sieniä kun on niin kovasti tehnyt mieli. Nythän ainakin herkkutatteja tuntuvat olevan kaikki metsät kallellaan. Vaan eipäs tarvitse enää stressata sienimetsistäkään, food map ei salli sieniä ollenkaan, ei food map eikä paksusuoleni. Joten sisso, siinäpäs etsitte ja syötte, minä kuolaan vieressä ja nieleskelen tyhjää.


Ensi viikosta on kuulemma ennustettu ennätyshelteistä. Voi hyvä päivä-huoh. Halutaan vuokrata ikiviileä maakellari. Yst. vast. mahd. pik. minulle!





 

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kirjakatsaus ja lomanalussekoilua!

 Nyt alkoi loma..............

 Oli korkea aikakin. Taisi olla viimeiset hetket käsillä, muuten olisin saattanut saada vaikka mitä aikaiseksi.

Aamu alkoi sillä, että seisoin työpaikan vaatekaapin ovella eväsrasia kädessä ja mietin kuumeisesti, mitä varten olen tässä ja mihin olin menossa. Onneksi eväät päätyivät lopulta jääkaappiin.

Päivällä minulla oli edessäni kaksi lukua. Tavallisesti kyseisistä luvuista lasketaan keskiarvo kirjattavaksi. Tällä kertaa ne kaksi lukua sattuivat olemaan yksi ja sama luku, mutta minäpäs tormeana kaivamaan laatikosta taskulaskinta tehtävää varten, naputtelin laskinta ja sitten riemastuin että hei, siitähän tuli vielä kolmas sama luku!

Iltapäivällä vielä ryntäilin paniikissa ja päättömästi ympäri toimistoa etsimässä hukkaamaani avainnippua. Löysin ne työhuoneeni roskakorista. Lopulta ymmärsin poistua takavasemmalle.




 Sitten se tavaksi tullut kirjastokeikka. Harvakseltaan on tullut viime aikoina kirjaston saranoita kulutettua, mutta lomalle ei voi jäädä ilman kirjapinoa.  Sellaista harhaa kuitenkin elättelen, että ehtisin, malttaisin ja pystyisin syventymään lukemiseen. Vanhoja kirjoja,  Rönkää, Mäkeä ja Nuotiota lähti mukaan, ei näissä aivoja tarvita, mutta keskittyminen kuitenkin, että jaksaa aloittaa. 

Ensin pitää saada kroppa sieltä yliväsymyksen rajoilta parempaan kuosiin, ehkäpä sitten. Kolmen tai parhaimmillaan viiden tunnin yöunet eivät oikein meinaa riittää.





 Sitten vähän uudempaa luettavaa. Elokuussa on tulossa  Herra Fibron tekijältä Läskiromaani. Tarkempaa ilmestymispäivää ei ole vielä tiedossa, mutta tähän mielenkiintoiseen teokseen palataan varmasti tuonnempana. Sitä odotellessa kannattaa käydä tutustumassa Sunkirjan ajankohtaisiin asioihin ja muihin julkaisuihin täältä.




Että sitten vain odottelemaan sopivia säitä. Niistä en tällä kertaa sanokaan enempää!


          Ja aamukampa näyttää pyöreää lukemaa: 500!!