perjantai 26. elokuuta 2016

LÄSKIROMAANI!

"Terttu-Onerva onnistuu oikaisemaan suhteensa ruokaan

— Ylipainoisten ihmisten kohteluun liittyy suoranaista rasismia. Annetaan ymmärtää, että lihava on laiska tai tyhmä, kun ei ymmärrä omaa parastaan ja onnistu laihduttamisessa.
Läskiromaanin Terttu-Onerva on jo pienenä pullukka. Häntä rakastetaan, mutta niukasti, kiittämättä ja kehumatta, kuten sodanjälkeisen ajan henkeen kuuluu.
Vaikka tavaroiden säännöstely on jäänyt taakse, hellien ja myönteisten tunteiden ilmaisussa eletään edelleen korttiaikaa.
Terttu-Onervan itsetuntoon iskeytyy iso särö, kun perheen odotettu poikalapsi kuolee ja isä piiskaa tyttärensä paljastamatta rangaistuksen syytä. Terttu-Onervalle jää tunne, että veljen kuolema on hänen syynsä.
Aikuisuudessa Terttu-Onervan elämään mahtuu onnen hetkiä, mutta myös oma-arvontuntoa nakertavia pettymyksiä ja loukkaavia sanoja. Yksi pahimmista on miesystävän kummaste-
lu siitä, miten Terttu-Onerva on päästänyt itsensä lihomaan. Suoran, ulkonäköön kohdistuvan moitteen antaa mies, jolla on itselläänkin kaksoisleuka ja omenavartalo.
Terttu-Onerva huomaa, että lievitystä pahaan oloon löytyy jääkaapista. Ruoasta saa paremman mielen. Hetkeksi. Vaatekoko kasvaa, ja peili ja ihmisten katseet paljastavat, miten syöminen muuttaa kehoa.

Takana tunne-elämän solmuja

Eila Pesonen on varma, että ylipainon takaa löytyy usein tunne-elämän käsittelemättä jääneitä solmuja.
— Ajattelen, että on hyvin vähän sellaista ylipainoa, jonka syynä on puhtaasti tietämättömyys. Kyse on enemmän tai vähemmän vääränlaisesta suhteesta ruokaan ja siitä, että syömistä ei hallita.
— Sitä ei vain terveydenhuollossa tunnisteta. Ja jos tunnistetaan, niin ei haluta nähdä. On paljon helpompi sanoa, että rasvat ja sokerit pois ja kevyt sitä ja kevyt tätä, Eila Pesonen toteaa.
Kun ihminen hakee apua painonsa hallintaan, häntä pitäisi hoitaa kokonaisuutena.
— Alkuvaiheen kaavamaisen natkuttamisen ja kaloritaulukoiden jakamisen sijasta pitäisi istua alas ja etsiä keskustelemalla syitä siihen, miksi syömisestä on tullut hallitsematonta. Tässä ei tarvita painon-vartijoita tai tehodieettejä, vaan kunnon terapeutteja, joiden avulla mietitään, miten suhde ruokaan saadaan kuntoon."
...........................
"Läskiromaani on selviytymistarina. Terttu-Onervalla riittää voimia selvittää pahan olon taustoja, käsitellä niitä, hyväksyä itsensä ja löytää elämään sisältöä muualtakin kuin ruokalautaselta."


Lainaukset ovat suoria Kotiseudun Sanomat-nimisestä paikallislehdestä  24.8.2016 toimittaja Heikki Jämsénin taituroimana. 


Läskiromaania saatavana:
-kirjakaupoista
-suoraan kirjoittajalta, tilaukset ym. yhteydenotot eilakirja@gmail.com tai eila.p@hotmail.com
- kustantajalta leila.tuure@sunkirja.com



perjantai 12. elokuuta 2016

Viimeinen!




Nyt tuntuu haikealta. Vuosiloma on tältä kesältä taputeltu. Maanantaina on edessä paluu töihin. Jos asiat menevät kuten niiden toivoo menevän, on tämä viimeinen  varsinaiselta vuosilomalta töihin palaaminen. Seuraavalta kesälomalta en toivottavasti tarvitse palata. Huikeaa! Samalla tavallaan pelottavaakin. Pieniä talven mittaan pidettäviä loman pätkiä ei tässä lasketa :)

Jonkinlainen pelko yrittää valloilleen. Toisaalta manantai tietyllä tavalla jännittää. Päässä välähtelee äkisti yksittäisiä asioita, osaanko enää, muistanko enää, pääsenkö enää työkoneelleni, ovatko salasanat siirtyneet lopulliseen unhon yöhön? Auts. 

Toisaalta tuleva pidemmälläkin tähtäimellä jännittää. Ja pelottaa.  Joskin odotan kovasti lopullista työelämän palveluksesta vapautumista. Ja nautin ajatuksesta. Tottakai minä siitä nautin. Nautintoa himmentää hieman sen jälkeisen elämän levällään olevat suunnitelmat. Luonnoltani olen sillä tavalla kieroutunut, että asioiden pitäisi olla etukäteen tiedossa ja järjestyksessä ja minun pitäisi tietää, miten asiat sitten menevät. Hassua. Hölmöä. Eiväthän asiat kuitenkaan mene niinkuin niiden kuvittelee menevän tai toivoo. Ja siinä koko jutun juju piileekin.



 
 Viimeisen lomapäivän kunniaksi lähdin ämpärin kanssa metsäretkelle. Mukavan navakka tuuli piti kaikenlaiset öttiäiset loitolla ja sään sopivan viileänä. Suunnistin vanhalle puolukkapaikalleni. Äkkiseltään katsottuna marjat näyttivätkin herkullisen kypsiltä, mutta lähempi tarkastelu paljasti hyvin valkoisia kääntöpuolia. Joten kypsykööt nyt rauhassa vielä tovin. Paikka on mukavasti kahden lenkkipolun välisessä maastossa, mutta jostain syystä se saa yleensä olla rauhassa. Ehkä täkäläiset eivät ymmärrä puolukan herkullisuutta.  
 

 Maisemassa on jo hienosti aavistus syksyn kypsyyttä. Valkoisten pilvien ja sinisen taivaan alla puut ottavat ensimmäisiä haparoivia askeleitaan syksyn väreihin. Kaikki näyttää tulleen valmiiksi. On hiljaista. Vain toisilleen kuulumisia raakkuvat varikset korahtelevat laiskasti vainioiden yllä. Tuuli tuo lupauksen syksystä ja heittää äkisti muutaman vesipisaran pienestä poutapilven tummuneesta reunasta. Eikä näitä hetkiä halua vaihtaa pois.


                                     Aamukampa 472







maanantai 8. elokuuta 2016

Läskiromaani on ilmestynyt!


Taannoin mainitsin tulossa olevasta kirjasta, Läskiromaani. Se on nyt ilmestynyt. Kirjoittaja Eila Pesonen, kustantaja Sunkirja, kovakantinen, sivuja 237.





"Läski, laiska, tyhmä vai sittenkin ruokariippuvainen? Syyllinen vai syyllistetty? Vääränlaisen valistuksen vai vääränlaisten ihmissuhteiden uhri? Vai itse vääränlainen? Lapsuuden vai aikuisuuden vanki?

Terttu-Onerva teki tutkimusmatkaa menneisyyteensä ja itseensä, mutta löysikö hän etsimäänsä? Monta vastausta ja selkeää selitystä löytyi, solmuja avautui. Menneisyyden kautta avautui myös tulevaisuus. Mutta jäikö jotain löytymättä?
Kaiken ohessa Terttu-Onerva oppi ymmärtämään vajavaisuutensa hoitajana ja työyhteisönsä väärät menetelmät, ja häpesi itse sekä tunsi syvää myötähäpeää.

Läskiromaani on Eila Pesosen kirjoittama erilainen, uudesta näkövinkkelistä kirjoitettu kirja lihavuudesta ja laihduttamisesta. Kirja ei ole omaelämänkerta, vaan faktoilla ryyditetty fiktiivinen tarina Terttu-Onervasta ja hänen elämästään, tervehdyttävästä ja kipeästä itsetutkiskelusta ja työstään."
   -esittelyteksti: takakansi + Sunkirjan nettisivu.

 Kirjaa on saatavana kirjakaupoista ja  kustantajan nettisivulta täältä 
 sekä suoraan kirjoittajalta.

Tilaukset ja muut yhteydenotot eilakirja@gmail.com. Kirjan hinta kirjoittajalta tilattuna 25.50 euroa, sisältää postituskulut.






Saman kirjoittajan aiempia teoksia myös saatavana:

Minä ja herra Fibro, Mediapinta 2010, pehmeäkantinen, sivuja 70.    
Saatavana kirjakaupoista ja kustantajan nettisivulta täältä.

Noitaenkeli, omakustanne, painopaikka Gummerus Kirjapaino Oy Saarijärvi 2004, kovakantinen, sivuja 177.

Noitaenkeli on tarina Marjatasta ja hänen tyttärestään Jatasta, jotka kipeän avioeron jälkeen muuttavat vieraalle paikkakunnalle ja yrittävät etsiä itselleen uutta elämää.

Noitaenkeliä on jäljellä 2 kpl, hinta 25 euroa, sisältää postituskulut.

Herra Fibro suoraan kirjoittajalta tilattuna 8 euroa sisältäen postituskulut.

Noitaenkelin ja herra Fibron tilaukset ja lisätiedot sähköpostitse
eilakirja@gmail.com 

 

perjantai 5. elokuuta 2016

Liian nätti verkkokassi


Kulunut viikko ja viime viikonloppu hujahtivat nopeasti. Viikonlopuksi sain yhden omatekemän perheen kylään ja vauhtia riitti. Koskaan ei ole postimerkkipiha ollut niin hyvin parturoitu kuin nyt. Kaksi pientä innokasta herrahenkilöä ja yksi neiti koululainen hurjastelivat kilpaa vanhalla kelaleikkurilla. Hienoa jälkeä.






 Olin nähnyt jossain idean vinosti kerrostetusta jälkiruuasta. Yritin matkia, mutta eihän siitä samanveroinen tullut, vähän sinnepäin. Maistui kuitenkin. Valkosuklaalla hyydytettyä vanilja- ja mustikkarahkaa. Massan olisi pitänyt olla selkeästi löysempää, silloin idea olisi onnistunut paremmin. Noh, syödyksi tuli.





 Muun perheen lähtiessä kotimatkalle seurakseni jäi vanhin neitokainen ja maanantaina saimme vieraaksi TätiRakkaan. Tottakai häntäkin piti hemmotella samalla herkulla.







  Leipurimestari TätiRakas leipoi vielä yhtä innokkaan pikkuleipojan kanssa mustikkamuffinsseja, joihin kyytipojaksi tarvittiin, vähän :), hmmm, ihan vähän
 kermavahtoa ja mansikoita. Nekin maistuivat ja niitä riitti tai paremminkin tarkoituksella jemmattiin pakkasen kautta kotiin viemisiksi pikkuveljille, ilman päällysteitä tosin.







 Pian kolmannen luokan aloittava neitokainen on innokas käsityöharrastaja, heppailija ja paljon muuta. Nyt tarvittiin heppaleikkeihin heinien kantamista varten verkkokassi. 




Ilman ohjetta pähkäilin mallia omasta päästäni ja vuorokerroksin sitä yhdessä virkattiin. Lopputulos - auttamatta liian nätti tarkoitukseensa.





Seuraavaksi tähtäsimme oikein rumaan ja heinänkantoon sopivaan kassiin, mutta tuota tuota......









.......ei me siitäkään nyt kamalan rumaa osattu tehdä.
Huoh. Ongelma se on tämäkin.






Parit sipsutinsukkaset olin siinä jossain vaiheessa tekaissut ja nekin löysivät tiensä sopiviin jalkoihin kuin huomaamatta.

Ehkä opin jossain vaiheessa tekemään pohjaosasta riittävän matalan, jolloin lopputulos olisi nätimpi.


 
Äiti ja tytär keekoilevat nyt samanmoisissa kesätöppösissä.





Eilen palautin mummin Rakkaan kotimatkalle, ensin EnoRakkaan luokse ja siitä he jatkoivat sitten pikitien päähän. Koti olikin taas tyhjä ja hiljainen.

Edessä on vielä yksi lomaviikko. Lisää pöllölapasia on ainakin tilauksessa ja katsotaan mitä muuta. Ehkä on hyvä ladata akkuja omissa oloissaan, antaa ajatusten liihotella vuorotellen kunkin omatekemän ja heidän rakkaidensa luona ja pohdiskella elämää. Vain tuo aiemmin esille tuotu erityisherkkyys riivattu piinaa liikaa, jotta ajatuksista pystyisi ainoastaan nauttimaan. Se yrittää tökkiä turhia huolia kummittelemaan mukaan. Mutta elämä on laiffii, sanoi Nykäsen Matti.



        Aamukampa näyttää tänä aamuna lukemaa 479, kalenteripäivää!!