perjantai 30. syyskuuta 2016

Lehtisadetta ja kommentteja

 
Huikean hienoa lehtisadetta koko päivän, tuulen tuiverrusta, auringon pilkahtaessa vaahterat syttyvät liekkeihin, keltaiset koivut mustansinistä taivasta vasten. Välillä sateen raivokasta ryöppyä. Ihanaa!!

Taas yksi työviikko on taputeltu. Muutama parempi päivä, muutama kivulias, tuskallinen, päänsärkyinen. Ensi viikolla alkaa puhalluskoejakso: hereillä ollessa 2 tunnin välein puhallustestit 4 viikon ajan, 3 viikkoa työympäristössä ja neljäs saikulla. Neljännen viikon alussa AVI:n (aluehallintovirasto) tarkastajan tekemä työpaikkakäynti. Kahdet oirekyselyt täytettävänä. Kyselylomakkeet jo valmiiksi asenteelliset. Niissä kysytään vain hengitystieoireita, nuhaa, yskää, liman eritystä, silmien oireita yms., niille muille eli kollegojeni ja minun neurologisille oireille on vain yksi pieni sarake. Mutta sanoohan sen jo käypähoitosuositus: mitä ei voida tutkimuksilla todentaa, sitä ei ole!!Katsotaan, mitä tulee. Uskon vahvasti, että työpäivän jälkeen ja jo iltapäivisin tuleva raskas tunne rintakehälle ja kotiin päin kävellessä nopea hengästyminen ovat epäpuhtaan sisäilman syytä. Ei sepelvaltimotautia. Muutenhan oire tulisi myös viikonlopun hikilenkeillä. Ja vanhat tutut: päänsärky, huimaus, ajatuskatkot, muistiongelmat, keskittymishäiriöt, järjetön ja kaiken alleen peittävä väsymys iltaisin....ei se ole normaalin ihmisen elämää.



  Läskiromaanista kuultuja kommentteja:

" Luin ja itkin, luin ja nauroin ja itkin taas. Miten joku osaa kirjoittaa minun elämääni auki?"
" Noita tuntemuksia ei pysty kukana muu ymmärtämään kuin sellainen, joka on itse niitä todeksi elänyt."
" Voi miten tuttua tuo itsetunnon lyttääminen ja ihmisarvon polkeminen onkaan." 
 " Kirja avasi silmiäni, tuo on minunkin ongelmani nimi, ei se että olisi jotenkin huono ihminen." 

Kirjaa edelleen saatavissa eilakirja@gmail.com


 

                                 Aamukampa       215!!


lauantai 24. syyskuuta 2016

Kuuntele!



                                                                    220


 

torstai 15. syyskuuta 2016

Hieno aamu

Utuinen hieno aamu. Kostean yön jäljiltä helppo hengittää. Takana kohtuullisen hyvin nukuttu yö ilman särkyjä. Vielä muutamat kymmenet metrit ja taistelu sairasta ilmaa vastaan alkaa.




Kaksi päivää sitten viime näkemän taisteltu. Jäljellä enää 226. Miksipä eivät nekin menisi. Kollegat ympärillä oireilevat. Myös harvemmin tiloissa päivän piipahtavat ihmettelevät omituista päänsärkyään ja pahaa oloaan. 

Kysytään tth-lääkäriltä.  Hänkin kysyy:" No kuule, mitenkäs sinulla kotona menee?" "Oletkos malttanut levätä lomallasi?" "Onko kotona ollut riitoja?" Tai nuoremmalta kollegalta: "Onko sinulla parisuhdetta?" Tai: " Onko sinulla kotona eläimiä?" Tai "Onko sinulla stressiä?"  Tai " Miten sinun raha-asiasi ovat?" "Oletko valvonut liikaa?" "Onko teillä kotona siivottu riittävän usein?" "Kuule, etkö sinä viihdy työssäsi?" "Pitäisiköhän sinun sitten vaihtaa johonkin muuhun työhön?"  Jnejnejnejne........

Ei sitä tule ajatelleeksikaan, mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa siihen, onko työtilasi sisäilma tervettä. :) 


Läskit ovat yhäkin kansan huulilla. Siispä Läskiromaania edelleen saatavana

hintaan 25 euroa, sis. postituskulut. Tilaukset ja muut yht.otot
                             eilakirja@gmail.com 
 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Valoa tunnelissa

Tunnelin päässä kajastaa pieni valo, eikä se  toivottavasti ole vastaan tulevan junan etulyhty. Epätoivoinen tiistai, päänsärkyä, oksettavaa oloa, nivelsärkyjä, huimausta, suussa maistuvaa ratakiskoa ja hapettunutta sähkökaapelia...............antaa olla. 

           Mutta tähän päivään mahtui pieni toivonpilkahduskin.




Otetaan aamukammassa aimo harppaus  eteenpäin. Unohdetaan kalenteri ja siirrytään arkisiin päiviin eli todellisten jäljellä olevien työpäivien lukumäärä tänään on 228!!!!!!!! Jeah!

Yksi kerrallaan ne on kuitenkin nujerrettavissa. Täytyy toivoa, että työpaikan olosuhteet saadaan jotenkin vielä siedettävään kuntoon ja kykenen kunnialla saattamaan lähes 42-vuotisen urani loppuun. Vaikuttaa ainakin, että jotkut tahot alkavat herätä todellisuuteen. Vanha inhottava sanonta tosin väittää, että hitaita ovat herrojen kiireet. Onneksi kunnan teknisen toimen henkilöstöä enempää kuin ilmastoinnin ammattilaisiakaan en kykene suin surminkaan laskemaan herrakööriin.! 



 
 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hiljaisuus on väritön

Kävin pienen kävelylenkin kylän keskustassa. Yhtäkkiä tuli tuulispää, puisteli irti koivujen kellastuneita lehtiä ja heitti ne viuhkana editseni tien yli. Minulle räätälöity näytös, jonka äärelle hiljennyin ihastuksesta. Edes puhelinta en ehtinyt kaivaa esiin kuvatakseni tuon uskomattoman kauniin näytelmän. Minä vain katsoin. Siinä oli jo paljon syksyn värejä.


                           Aamulenkillä on hiljaista. Väritkin ovat vielä yöpiiloissaan.


                              Kunnes lenkin loppupuolella aamun kajo alkaa hehkua
                                                punervana puitten latvoissa.


 Viime viikolla pussillinen lapasia suuntasi mummin Rakkaille eteläiseen Suomeen. Koululaiselle kahdet erilaiset pöllölapaset, toiselle pikku-ukoista toiveen mukaisesti pöllöä ja toinen halusi lapasiin Suomen lipun.


Samaan kyytiin vielä jokaiselle sukkapari samoista sävyistä. Koululaiselle kahdet ja toiset toiveen mukaisina polvimittaiset ja ehdottomasti napit varren koristeeksi. Kaikki muut langat ovat Novitan Nallea, mutta lippulapasten sävyä ei Nallessa löytynyt, joten ne ovat  Novitan seiskaveikkaa.


Kyllä ne syysvärit löytyvät, vaikka vaahteroiden ja koivujen lehdet saavat vielä
                                    juhlallisinta syysasuaan odottaakin.


                                                       Aamukampa      442! 



 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Joulu tuli!

No ehkei aivan sentään vielä, mutta hetken jo tuntui siltä. Tilasin itselleni joululahjakirjat. Ihan totta. Eteen tullutta tarjousta en vain voinut ohittaa.

 

Maarit Tyrkön uudempi Kekkoskirja oli pakko saada. Siinä samalla kylkiäisenä sijoitin muutaman euron Heidi Köngäksen pokkariin "Hertta", joka on kertomus Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon liitosta sodan vuosina. Vielä ei ole ollut aikaa syventyä lukemaan, mutta varmasti ihan kohta. Mihin hemmettiin kaikki aika oikein valuu? Kyl mää niin kauhiast ihmettele niitä ihmisiä, joilla ei ole tekemistä. Minulla aika ei tule koskaan riittämään siihen kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Auta armias, jos joku reissukuume vielä iskisi tähän. Hohhoijaa.


Ja kun joulutunnelmaan on päästy, marssitetaan nyt esiin ensimmäiset tontut, jotka lomallani jokunen ehtoo väsäsin kasaan. Siis korkkitonttuja.
 Huonolla pullotuntemuksella on paha mennä sanomaan, mistä sorttimenteistä tarkemmin ovat peräisin, mutta paksummat ja lyhyemmät ovat mulperopäisiä ja laihemmat suoria korkkeja. Idea on muuten peräisin täältä. Eiköhän näille jotain käyttöä löydy.


Ja koska on syksy, trallallaa-laalaa....on syyyksyyyyyy yyyystääääävääääät -lallallaaa.......niin yksi omenapiirakkakokeilu on pakko esitellä.
Resepti näytti helpolta ja maukkaalta. No helppo se kyllä oli, mutta jotain osasin silti tehdä väärin. Maku on hyvä, mutta koostumus ei. Mikähän lienee.

 Jostain vain ohimennen riipaisin ohjeen mukaan. Valmis voitaikina ( gluteeniton), esipaisto, päälle kinuskikastike ja omenalohkot ja takaisin uuniin. Niiiiii-iiiiin yksinkertainen, mutta...Huoh! Kylkeen kanelilla ja tomusokerilla maustettu Bulgarian jugurtti makeutta tasoittamaan. Ja ei, omena ei sovi vatsalleni, mutta eihän sitä syömättäkään voi jättää :)


Kolme viikkoa on töitä takana loman jälkeen. Ja täytyy myöntää, hieman on hankaluuksia saada otetta. Syytkin tiedän, mutta osan pidän itselläni. Sisäilmaongelmat eivät jätä rauhaan. Nyt ne oikein syöksyivät kimppuun. Oireet ovat ilmiselvät, myös muiden havainnoimat. Kaikki eivät uskalla sanoa ääneen. Minä sanoin ja sanon. Teen parhaillaan työteveyshuoltoa varten oirepäiväkirjaa. Mutta - tuleva ei lupaa hyvää. Työterveyslääkärillä sattui taas huono päivä. Olisiko työmotivaatio ollut hukassa, kamala kateus päällänsä, yleishatutus vai jokinlainen kesäkauden päättäjäisten jalkijäristys, mutta tulinpahan taas loukatuksi. Veemäinen virne naamalla kuunteli asiaani ja alkoi tentata, muistinko lomallani levätä, vai mitä oikein tein ja olinko oikeasti virkistynyt palatessani töihin. Ikään kuin sillä, mitä lomallani tein, olisi jotain vaikutusta siihen, onko työtilani sisätilma terve vai ei.  Tätähän se on.


Melkein kiukuttaa yhtä paljon kuin näitä seinävieren orvokkeja.

Mutta, aamukampa kumartaa tälle aamulle numerot 450 kalenteripäivää. Siitä kun miinustaa viikonloput, arkipyhät ja melkein kahden vuoden vuosiloman, pääsee aika lähelle todellista lähtöjen määrää.