tiistai 3. tammikuuta 2017

Kituvuosi käyntiin

Aikoinaan kuulin työpäivän viimeistä tuntia nimitettävän kitutunniksi. Minulla napsahti käyntiin kituvuosi. Tunteet ovat hetkittäin sekavia asian tiimoilta. Odotus ja helpotus päällimmäisenä, mutta myös tiettyä haikeutta ja pelkoakin. No pelkohan minulla kulkee aina ja kaikkien asioiden kyljessä, ellei jopa edellä, eikä sitä lasketa.

Nyt on alkanut tuntua, että työyhteisö pitää tarkempaa lukua minun eläköitymisestäni kuin minä itse. Kuulin jopa sellaistakin, että minulta vapautuvaa paikkaa ollaan himoamassa itselleen, ilmeisesti useampikin. Jäin oikein miettimään. Onko pestini näyttänyt niin helpolta, että siihen halutaan vai kenties niin haastavalta. Ehkäpä ympärillä olevat ovat purreet hammasta ja kihisseet itsekseen seuratessaan työtäni koska olisivat itse osanneet ja tehneet paljon paremmin ja järkevämmin. Tai sitten ovat vaan huomanneet, miten kivaa työ toimipisteessäni on. Niin tai näin. Mitä väliä.


Palataan vielä jouluun sen verran, että pari kuvaa joulun ajan väkerryksistä.





Muistanette joitakin aikoja sitten esittelemäni tyynyn, jonka tein mummin esikoiselle. 


                                                                                  
Väreinä olivat tuolloin neidon lempparivärit, vaalea lila, pinkki ja valkoinen. Nyt loput neljä mummin pikku-ihmistä saivat myös tyynyt.


Neitokaisen pikkuveljille tein sinisen ja vihreän sävyistä, nämä lähinnä äidin toiveen mukaisesti. Toisen perheen sisaruspari sai perinteiset tyttö-/poikasävyt. Ja ainakin tämä parivaljakko näytti pitävän tyynyistään todella kovasti.


Ajatuksena oli, että tyynyt ovat käyttöhyödykkeitä, mutta – jos niitä halutaan pitää hyvin ja sievästi, ne voisivat jonain päivänä vähän isompinakin ihmisinä muistuttaa mummista.
         

 Ennen joulua oikeitten tekemisten loputtua aloin tuhota vanhoja seiskaveikan kerien pohjia. Ja tämäkin sysäys jälleen käsityötaiturisisareltani.


Tai periaatteessa ei tässä mitään sen kummoisempaa ole kuin resorilla rytmitetty varsi ja vähän ruutukuvioita, mutta toisen tekemänä se näytti kivalta.


Tein sukat aivan itselleni jopa neuloessani itsekkäitä ajatellen :)


Kivat ja lämpimät sukat. Ja omaan silmään nätit.


Sitten kävi kuten minulle niin usein.
                                                                              Joulureissulla hipelöin laukussani olevia vielä täysin käyttämättömiä sukkia ( hieman naftit niistä kyllä omille norsujaloille tulikin) ja tarjosin miniälleni varpaiden lämmikkeeksi.


Ja hänpä hyväksyi ne oitis.


Minä pääsin tekemään itselleni uusia ja sain samalla  antamisen ilosta oikein hyvä joulumielen.







Sitten meni kaksi iltaa ja hyvin monenkirjavat lankakerän jämät sain tuhottua näihin sukkasiin. 

Kaukanahan nämä ovat villiksi ryöpsähtäneestä kirjoneulepolvisukkamuodista, mutta itselle kotisukiksi ( töissäkin on toisinaan mukava hipsutella vain villasukkasillaan) oikein passelit. Väri nyt on mikä on, mutta sitä nyt sattui olemaan suurin kerä. Nämä ovat pääosiltaan Nallea eli eivät tokikaan yhtä lämpöiset kuin nuo edelliset. 
                                          








Ja tämä kaveri, pääsiäiskaktuksena pitämäni päätti ryhtyä joulukaktukseksi.  Syksyllä kävimme hänen kukkeutensa kanssa tiukan ja pitkällisen keskustelun elämän tarkoituksesta ja tein hyvin selväksi, mitä häneltä odotan. Taisin uhata vielä, että on viimeinen syksy kun pakkasesta sisään nostan, jos ei ala tapahtua. Ja sitten tapahtui. Hän ryöpsähti joulun kunniaksi täyteen kukkia. Ja kun oikein tarkasti katsoin, huomasin  kukkien seasta löytyvän ainakin pari vaaleampaa kukkaa. Ja sitten muistinkin tökänneeni aikoinaan kahdesta eri kukasta oksia samaan ruukkuun. 

Mutta vuosi 2017 on alkanut. Vuoden kuluttua tiedämme paremmin, mitä sillä oli tuomisinaan. Kiitos edelliselle jokaisesta päivästä. 

                                   Aamukampa  153!

 

4 kommenttia:

  1. Liityin seuraamaan aamukampasi kulumista :) Tsemppiä!
    Varasin kirjastosta tuon kirjan, jota esittelit. Railakka nimi sillä on ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja tervetuloa Emilie! Anteeksi, nämä kommentit olivat hetken aikaa juntturassa, lue minun pää oli juntturassa, tai sitten ohjelma :) :) Näkyivät eri paikassa kuin ennen enkä siksi ollut niitä käynyt hyväksymässä. Anteeksi Maijakin ja kaikki muut. En tahallani ole vähätellyt kenenkään kommentteja. Rakkaudella ja kiitos kaikille kommentoijille nyt ja jatkossakin :)

      Poista
  2. Kivoja sukkia, tuo ruutuidea on hauska ja varmaan aika helppo toteuttaa. Nalle-langan jämiä löytyy minulta myös runsaasti, pitäisi varmaan alkaa myös jämälankasukkia puuhastelemaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Maija. Tosi helppoahan tuo ruudukko on. Siitä vaan jämälankakorille ideoimaan...

    VastaaPoista