tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun ei voi tietää

Aamukamman piikkejä rusahti poikki kerralla pieni nippu.Nyt kirjoitetun sairausloman jälkeen aamuja on ( tai olisi-kun ei voi koskaan tietää) 54! Kaikki riippuu siitä, mitä löytyy pään tutkimuksissa. Ja siitä, saavatko mitään tolkkua työpaikan sisäilmaan. Ja siitä, mikä on kaikkinensa fyysinen vointini.

Neljä viimeistä viikkoa kaiken aikaa pahentuen on ollut yhtä helvettiä. No niin, sanot Sinä, taas se valitus alkaa. En valita, vain totean. Eiliset 4 tuntia "Ausvitsin" kaasukammiossa oli viimeinen sinetti.

Katsotaan mitä tapahtuu. Ja yritetään olla pelkäämättä. Yritetään.


 Valkovuokot nostavat päätään viileästä keväästä huolimatta.



Erilleen muista joutunut sinivuokkokin avasi urheasti kukkansa - hei, minäkin olen täällä.

 
 

 Ja taannoin esittelemäni isoäidinneliöt saivat muotonsa eli muutaman viikon urakkana tein itselleni villatakin.Idean sain alunperin Pinterestistä, mutta näyttää tätä ja samantyyppisiä olevan paljon facen virkkausryhmissäkin. Lopputulos kuitenkin osin omaa suunnittelua.

Katsotaan, mitä elämä tarjoilee. Tulevana viikonloppuna kuitenkin omatekemiä ja heidän rakkaitaan. Pari pikkuihmistäkin! <3

 

2 kommenttia: