keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mietteitä mittumaarin alla

Ihan ensimmäisenä on korjattava horopään tekemä laskuvirhe. Tarkistuslaskennan jälkeen aamukammassa on edellisestä päivityksestäni poiketen piikkejä 32!
Yhden sairausloman alle jääneen ja myöhempään ajankohtaan siirretyn säästövapaapätkän jätin huomioimatta.

Siis 32. Sehän ei ole paljon. Reilut kuusi työviikkoa. Katsotaan, mitä lääkäri seuraavalla istunnolla sanoo. Toisaalta tekisi mieli vielä pieni pätkä kokeilla, tekisihän se taloudellisestikin hyvää, mutta ei sitten tiedä, mitä tohtuuri tuuma. Kaksi kuukautta vajaalla palkalla on kuitenkin aika iso juttu, erityisesti yksin elämäänsä pyörittävälle. 





 Mutta. Ja toisaalta. Nyt tämä stressilepo ja mahdollisuus selvitellä päätään ja ajatuksiaan ilman jokapäiväistä päänsärkyä, ilman voimakasta huimausta, epävarmuutta, paikan ja ajantajun hämärtymistä ja pahanolon tunnetta, ilman jatkuvia nivelsärkyjä ja kroonista suolen oireilua on ollut hyvää aikaa.

Huomaan selkeästi tekeväni irtaantumistyötä ja onnistunutkin siinä. Työhön, työkavareihin ja työpaikkaan liittyvät ajatukset tuntuvat enemmän ja enemmän vierailta. En tiedä, miten asioihin enää jaksaisi uppoutua. Ja vaikka hetkittäin aprikoinkin työhön paluun mahdollisuutta, välillä olen vakuuttunut siitä, ettei minun kannata sekoittaa terveyttäni eikä tämän hetkistä kohtuullisen hyvää vointiani yrittämällä riehua yli voimavarojeni kiinnostamattomien asioiden kanssa.




 Työasioihin vieraantumisessa on hyvänä apuna tai helpottavana tekijänä ollut ajatusten suuntautuminen entistä voimakkaammin uuteen elämänvaiheeseen. Hyvin tiedostaen kahden suuren elämänmuutoksen yhtäaikaisuuden riskit, olen nauttinut tulevan ei pelkästään suunnittelusta, vaan konkreettisesta toteutuksesta, osittain. Uusi koti satojen kilometrien päässä alkaa hahmottua kodiksi kalusteiden ja pahvilaatikoiden siirtyessä hissuksiin uusille olosijoilleen. Ajatusta kertarysäyksellä muuttamisesta olen kaiken aikaa vastustellut ja päivä päivältä olen vakuuttuneempi kantani oikeellisuudesta.

Muutos tulee olemaan iso ja paljon uusia asioita on opeteltavana, mutta en oikeastaan edes ymmärrä pelätä niitä, koska ajatuksissani aikaa on, kaikki 24 tuntia vuorokaudessa ovat vain itseäni ja omaa elämääni varten. Tietysti siihen kuuluvat sitten lähempänä olevat mummin rakkaat pikkuihmiset ja maantieteellinen suhde omatekemiini liikahtaa hieman eri asentoon, mutta silti.

Sairauslomani ei ole muuttanut asiaa tai suunnitelmaa miksikään, koska muutto tapahtuu vasta virallisen työvelvoitteen päättyessä ja valmistelua olisi tehty kuten nytkin viikonloppuisin, vaikka olisin ollutkin töissä. Tosin jaksaminen olisi ollut ehkä kyseenalaisempaa.





                                        Tässä  kesäisen hellepäivän paras hetki!!

                                        Hyvää juhannusta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti