tiistai 21. maaliskuuta 2017

Haarakonttorilla kuhisee

Kuhiseepa hyvinkin ja hyvä niin. Oikein hyvä. Pienessä haarakonttorin yhteisössämme työpaikalla käy kato. 

Yksi kollega ( tai kollegiaalisesti samaa tilaa asuttanut) halaili tänään läksiäisiksi. Siirtyy töihin muihin maisemiin tai oikeastaan asuinseudulleen. Ketäpä sata kilometriä aamuin illoin jaksaa kauheasti innostaa pitkän päälle. Olen niii-iiin iloinen hänen puolestaan. Työnantaja ei iloitse.

Vielä vähemmän se iloitsee toisesta siirrosta. Eilen sai toinen kollegiaalisesti samaa tilaa asuttava tietää valinnastaan uuteen työpaikkaan. Tätä tuulettelin vieläkin voimakkaammin. Työnantaja ei. Tyttöraasu ehti vajaassa vuodessa saada itselleen astman, kaikkien mielestä selkeästi työpaikkaperäisen eli sisäilman ongelmista johtuvan. Paitsi työterveyslääkäri oli eri mieltä. Syy löytyy kuulemma lapsuuden kodista, jossa on ollut ja on lehmiä. Että näin.

Kolmas kollega jäi sairauslomalle. Oireista päätelleen jossain vaiheessa pidemmällekin. Itse suuntaan huomenissa työterveyslääkärille, sille järkevämmälle.

Työnantajamme kannalta nämä ovat hyvin kurjia vetoja. Mutta jostain syystä en jaksa syventyä työnantajan murheisiin. Jos sivistynyt kotikasvatus ei estäisi tai ainakin jarruttelisi, sanoisin että kiinnostaa kuin kilo pas......kakkia.

Uni jarruttelee ajatuksen seikkailua ja vielä yksi velvoite eli viikkopakina on laadittava, joten mukavia kevätpäiviä, itse kullekin haluamallaan säällä ja lämpötilalla.

                                  Aamukampa tänään    1 0 0 !!!!!

 

 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ja sitten.....

                                      ....tuli se päivä......



                .....kun oma isä kysyy: "Mikä se on sinun nimi?" 


 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Aiaiai kun se niin mieliä vaivaa.......

Sanovat naisten olevan uteliaita ja juoruilevan mielellään. Huihai, jotkut ehkä, mutta kyllä pitkä elämä ja julkinen ammatti ovat osoittaneet miehistä löytyvän pahimmat ja iljettävimmät juoruilijat. Otetaan vaikka esimerkiksi kyläläisten ihmissuhteet. En ole kenenkään naisen kuullut kertovan niin rivoin sanakääntein kenenkään ihmisen ns. vääristä eli salasuhteista kuin muutaman miehen.

Tämä ei nyt liittynyt mitenkään mihinkään. Mutta eilen taas törmäsin kauppareissulla entisen kollegani mieheen ja eikös tämä ala siinä läski- ja makkarapakettien kyljessä tenttaamaan eläkkelle jäämistäni. Pari kolme kertaa aiemminkin olin ollut samassa tilanteessa ja kerran muistan sanoneeni jotain siihen suuntaan että ehkäpä tämä taitaa olla viimeinen työvuosi.

Eikös nyt sitten tivaa ja tivaa että kerroppa nyt tarkka päivämäärä.  Minä siihen että mitäpäs sinä nyt sillä tiedolla teet, kun eihän tuo ole satavarma vielä itsellenikään. Vähän hämilleen mennen selitti, että haluaisi iloita kanssani. No mutta iloitse sinä ihminen iloitse, eihän se päivämäärästä ole kiinni.

Tarkka päivä jäi kertomatta. No miksikö näin? Kas kun en halua joutua yleisen keskustelun keskipisteeksi enkä ainakaan siihen tilanteeseen että ihmisten tieto työurani päättymisestä ruuhkauttaa viimeiset viikot sietämättömiksi.  Näin kuitenkin pelkään käyvän, vaikka en itseäni liiemmin korostaisikaan, vaan kun on fakta. 

Tämän intopiukean kyselijän puolison takana eivät kestäneet mitkään asiat, eivät taatusti mitkään ja valisti mielellään täysin tuntemattomienkin ihmisten yksityisasioista jos vain suostui kuulolle pysähtymään.

Ettäkö mitä pahaa eläköitymisen julkisessa jauhannassa? Ei kai mitään. Minä en vain pidä siitä. En halua olla tentattavana mitä nyt ja raaskitko jäädä ja aiotko muutta pois jnejnejnejne........En pidä. Ihanne olisi päästä luikahtaman vähin äänin ja vilkuttaa muuttoauton ikkunasta.

Mutta - vielä on monta mutkaa matkassa. Ajatellahan saa.




                                                    Ja lopuksi vielä infopläjäys:

LÄSKIROMAANI ja muuta Sunkirjan tuotantoa esillä Jyväskylän Kirjamessuilla Paviljongissa 25.3. - 26.3.2017 Kannattaa tutustua!

LÄSKIROMAANIA EDELLEEN TILATTAVISSA MYÖS eilakirja@gmail.com